Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani laserista kerroin, tämä kuudes laser tehtiin Helsinkiläisellä klinikalla, nimeltä Plastic Surgery Center. Aiemman kirjoitukseni löydät täältä:
Laser oli nimeltään SmartXide-2 Dot. Lisäksi Tri. Karl Johan Svedjeholm teki yhteen kraateriarpeen neulalla temppuja, irrottaakseen arven pohjasta.
Aikani oli eilen klo 11, täytin odotushuoneessa perustietokortin, joka kattoi lääkitykset, sairaudet, ehkäisypillerit ja muut, mitä mahdollisesti tulisi ottaa huomioon.
Hoitaja vei minut huoneeseen, jossa hän otti kasvoistani kauttaaltaan kuvia. Sitten hän antoi minulle lääkemittakupin, jossa oli erilaisia tabletteja ja varmasti vielä, etten tullut autolla. Otin lääkkeet ja hän laittoi minut hoitotuoliin, voiteli poskeni puudutus aineella ja peitti ne kalvoilla.
Hoitaja vei minut huoneeseen, jossa hän otti kasvoistani kauttaaltaan kuvia. Sitten hän antoi minulle lääkemittakupin, jossa oli erilaisia tabletteja ja varmasti vielä, etten tullut autolla. Otin lääkkeet ja hän laittoi minut hoitotuoliin, voiteli poskeni puudutus aineella ja peitti ne kalvoilla.
Hetken kuluttua itse lääkäri tuli varmistamaan, että minulla oli kaikki hyvin. Puoli tuntia puudutusaineen vaikutettua hoitaja tuli lisäämään puudutusainetta. Tämän jälkeen nukahdin, kunnes minut tultiin hakemaan leikkaussaliin.
Puudutusaine poistettiin ja neulalla tongittavaan kohtaan pistettiin vielä paikallispuudutusta. Se tuntui ilkeälle, mutta sen jälkeen neulaoperaatio ei tuntunut miltään! Hyräilin vain ääneen ja sanoin, että piikkikammoisena minulle ei tarvitse informoida mitä tapahtuu.
Sen jälkeen alkoi itse laser. Yllätyin, kun se ei koskenut lainkaan! Kyllähän minä tunsin, missä laser meni, mutta olin tottunut siihen, että se koskee aivan julmetusti. Puudutus oli totisesti eriluokkaa kuin Kuopion Mehiläisessä! Muistan vieläpä ajatelleeni, että hitto vie, eihän tää olekaan mistään kotoisin...
Laserin oltua ohi, minulle kerrottiin kotihoito-ohjeita. Ne poikkesivat siinä mielessä, että ennen minulle on sanottu, ettei ihoa saa kastella muutamaan päivään. Nyt käskettiin pyyhkiä kostealla heti seuraavana päivänä. Minulta myös kysyttiin, oliko aiemmissa laseroinneissani tullut verta. Vastasin, että sieltä täältä saattanut vähän tihkua. "Nyt sitä sitten tulee kunnolla." Olin selvästikin pöhnässä, kun tokaisin verikammoisena siihen vain, että HYVÄ!
Kävin vielä wc lähtiessäni ja peiliin vilkaistessani huomasin, että tämä kerta toden totta oli tehokkaampi! verta valui jo siinä vaiheessa!
Vedin takin niskaan ja lähdin bussille. Bussissa otin uuden kuvan:
Kotipysäkilläni, bussista noustua, vasta tajusin olevani jonkinmoisessa lääkepöhnässä. Hoipertelin kuin kolmen promillen humalassa! Rappukäytävään selvittyäni en meinannut päästä rappusia ylös. Keksin sitten nojata olkapäällä seinään ja nousta portaat viistossa seinään nojaten. Muistan vain ajatelleeni, että toivottavasti seinä ei ole likainen, koska mulla oli valkoinen takki!
Kotona ollessa muisti vähän pätkii. Laitoin ruokaa ja olin syönyt kaiken. Samoin 1,5kg mansikoita, joista en löytänyt tänä aamuna niitä etsiessäni kuin pakkauspussit.
Kuvissa silmät seisoo päässä siihen malliin, että käytän nyt pelkkiä poskirajattuja kuvia :D
Verta tuli illan mittaan lisää ja lisää.
Yleensä laserin jälkeen koko päivä on yhtä tuskaa, mutta tällä kertaa en tuntenut mitään! Siis aivan uskomatonta. Tiedän kuitenkin, miten hirvittävästi se tuntuu pienemmälläkin teholla.
Aamulla aloitin heti liuottamalla kuivunutta verta kasvoistani. Posket oli hellät, mutta niitä kärsi silti varovasti hieroa veden alla.
Painelin hellästi kuivaksi ja löträsin bepanthenia reilusti. Toistin liuottelun pari kertaa päivän mittaan. Kävin myös kaupassa, joten pahoittelut heille, jos järkytin jotakuta ;) Naama oli myös aika turvoksissa jo heti aamusta alkaen.
Päivitän ihon paranemista ja tuntemuksia tämän viikon ajan tähän samaan kirjoitukseen.
***
Noniin, päivitän nyt pari kuvaa edellisestä. Laser tehtiin siis maanantaina ja tämä kuva on tiistai-illalta:
Seuraavana eilisen (ke) look:
Eilen, keskiviikkona kävin vähän ihmisten ilmoilla, kun teki mieli niin paljon kuivattua guavaa, että oli pakko piipahtaa Karkkisille Sörnäisten asemalle. Sieltä lähdin koululle istumaan koneelle ennen tunteja.
Tänä aamuna oli pakko vähän jumpata, vaikkei ehkä vielä saisi hikoilla. Olen kuitenkin ollut reilut pari viikkoa tekemättä mitään tuon nilkkani takia (lukuunottamatta salitreeniä Levillä), niin alkaa jopa tehdä mieli salille!
Takaisin itse aiheeseen... Tämänhetkinen poskitilanne näyttää tältä:
Ihoa hieman kutittaa, mutta bepanthenia lisäämällä se helpottaa suht hyvin. Aamusuihkussa ihosta irtosi loputkin pintarippeet lähes kokonaan ja sitä täytyy rasvata alituiseen. Kasvot pöhöttää edelleen turvonneina, mutta muuten näyttää jo suht hyvälle. Noin niinkun omasta mielestä. Ainut tuo neulalla murjottu kohta, jossa jonkinlainen mustelmakohoumasysteemi. Eiköhän se tästä! :) Päivitän taas viikonloppuna lisää #grilledcheek selfieitä!
Ps. Jos jokin askarruttaa, voit lähettää kysymyksesi myös Facebookissa, tai viivi_91@hotmail.com :)
Tai suoraan klinikalle: info@plasticsurgery.fi
***
Tässä vielä sunnuntain aamu- ja ilta poski.
Tänään oli pakko lähteä käymään salilla, vaikken ole ihan varma, oliko viisasta vielä hikoilla...
Toivottavasti viimeinenkin turvotus ja punoitus katoaa keskiviikkoon mennessä! Silloin ois nimittäin tiedossa seiskan kuvaukset, joten ei muuta kun bepanthenia poskeen :)
Voin lämpimästi suositella Plastic Surgery Centeriä, mikäli suunnittelet laserhoitoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti