Nainen, onko sinulla PCOS?

Aloin kirjoittaa blogitekstejä vain harjoittaakseni engalnninkieltäni. Loin blogin nimeltä 'IS SCENIC UNNATURAL' , jonne aloin rustailla liibalaabaa. Sittemmin huomasin, että ihmisiä ympäri maailman lukivat hömpötyksiäni. Päätin jakaa kokemuksiani, joista uskon olevan monille apua. Kirjoitin esimerkiksi salakavalasta PCOS:stani, ja kamppailusta sen kanssa. Juurikin nuo aiheet, joilla haluan auttaa muita, saivat minut avaamaan myös tämän blogin, jota kirjoitan suomeksi.

Aloitan jutulla PCOS, koska se tuntuu olevan hieman pimennossa tietoisuudesta niin naisien, kuin lääkärienkin keskuudessa. Minäkään en tiennyt koko sairauden olemassa olosta, ennenkuin päätin löytää syyn oireilleni. Pitkän työn tuloksena löysin PCO:n. Kun aloin tutustua siihen tarkemmin, huomasin, että "Ai tuokinko johtui tuosta? Jahas, tämäkin johtui tuosta!" Ikävä kyllä, ainoat keskustelupalstat löytyi lapsettomuusforumeilta. PCO on löydetty vasta siinä vaiheessa, kun ollaan alettu tutkimaan, miksi nainen ei tule raskaaksi. Lapsettomuus on yksi PCO:n oireista.

Oireyhtymän oireet ja vaikeusaste vaihtelee hyvinkin paljon. Tuskin on kovin yleistä, että PCOS on yhtä paha kuin minulla oli. Siksi sitä onkin kai entistä vaikeampi löytää, jos oireet eivät ole niin rajuja. (PCO voi esiintyä ilman minkäänlaisia oireita. Silloin ei ole kyse PCOS:stä, vain pelkästä PCO:sta, eli siitä, että munasarjat ovat monirakkulaiset.) Valitettavasti lääkäritkään ei taida osata yhdistää oireita monirakkulaisiin munasarjoihin. Ei edes minulla, vaikka oireet olivat selkeät.

Mennäänpä vuosissa taaksepäin.. Kaksi faktaa: menkkani eivät koskaan alkaneet ja ihoni oli kirkas ja terve koko murrosikäni ajan. Olin naisen mitoissa jo 12-vuotiaana, mutta kuukautisia ei kuulunut. Minulla on edelleen joitain samoja vaatteita, joita käytin jo ala- ja yläasteen vaihteessa. Esimerkiksi suuret rinnat (ironista kyllä), vaikkakin PCOS erittää liikaa nimenomaan mieshormonia, voi olla yksi PCOS:n merkeistä.

Kun olin 16, äitini vei minut lääkäriin. Oli selvää, että jokin oli vialla. Lääkäri antoi minulle keltarauhashormoonipillereitä ja sanoi kuukautisteni alkavan niillä. Niinhän ne alkoi - Problem kaput! Vai oliko? Uskomatonta, ettei minua tutkittu sen kummemmin. HALOO!
Ensimmäiset kuukautiseni olivat niiiiiin kivuliaat, etten kyennyt edes seisomaan. Kouristelin sohvalla kokonaisen päivän tuskanhiestä märkänä, kipulääkkeitä popsien, vaikkei nekään auttanut. Huusin kivusta - paitsi ettei minusta lähtenyt edes ääntä. Tuntui, että sisuskaluni valuu laavana ulos minä hetkenä hyvänsä ja alavatsani, sekä reiteni syöpyy pois. Erittäin kivuliaat kuukautiskivut ovat myös yksi PCOS:n oireista. Sain Yasmine pillerit kipuihini, joiden avulla kierto sitten pysyi tietenkin normaalina... Minulla ei siis koskaan ole tullut niitä luonnollisesti - EI IKINÄ!



Kun olin amiskan toisella luokalla, vaihdoin e-pillerini ehkäisyrenkaaseen, koska mielialani heittelivät pahasti. Ko. ehkäisymenetelmässä on minimaalinen määrä hormonia, koska sen ei tarvitse kulkea ruuansulatuskanavan läpi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ehk%C3%A4isyrengas) . Silloin PCOS sai vallan. Se alkoi jälleen iho-oireiluna, sitten hiusten lähtönä.. Vuosia kärsin ajoittain aknesta, johon söin erilaisia aknekuureja. Ensimmäisen kerran se pamahti kasvoilleni 15-vuotiaana. Silloin söin siihen ensimmäisen antibiootin, jolla se katosi. Ihoni oli ennallaan taas jonkinaikaa. Ihotyyppinihän ei ole koskaan ollut taipuvainen epäpuhtauksille, joten murrosikänikin säästyin täysin iho-oireilta.
Hiuksiani lähti parissa vuodessa 3/4, ja ihmettelin, mikä mättää. Olen aina ollut hoikka, joten kuulin tietysti paljon sitä, että en söisi monipuolisesti tai riittävästi. Kyllähän minä katsoin tarkoin, mitä suuhuni laitoin, mutten kuitenkaan jättänyt syömättä! Sitäpaitsi liikuin todella paljon, kun pienessä kylässä minulla ei ollut mitään muutakaan tekemistä. Sitäpaitsi koira oli lenkitettävä ja rakastin rullaluistelua!
Oireisiin lukeutuu myös alttius ylipainolle/painon nousu. Ärsyttää kuunnella ihmisiltä sitä, että "jotkut on sitä vaan on tuollaisia, ettei ne liho!" , vaikka joudun tekemään kaksinkertaisen työn pysyäkseni kuosissa. Jokainen "ylimääräinen" näkyy vyötäröllä, ja vaikka söisi niukasti, mutta ei liiku normaalia hyötyliikuntaa enempää - paino nousee...  Ainut etuus (tai haitta, miten sen haluaa ottaa) on se, että lihasmassa kehittyy herkästi korkean testosteronin takia. Itselläni se lähinnä ärsytti, koska rullaluistelin todella paljon. En halunnut mahtipontisia reisiä. Nykyään se on minusta ihan jees, koska yritän pitää yläkropan lihaksikkaampana :) Mukava saada hauikset ja olkapäät näkyville!

Vuosien varrella olen kokeillut jos jonkinmoisia (ja hintaisia!!) ihonhoitotuotteita - turhaan, koska ongelma olisi pitänyt hoitaa munasarjoista - ja samalla kaikki ruoka-aineet sun muut, mistä sanallakaan mainitaan yhteyttä epäpuhtauksiin, karsiutui ruokavaliostani.

Jotenkin sain taas ihoni kuntoon, kun olin 19-vuotias. Tosin, se oli tyyntä myrskyn edellä, sillä täytettyäni 20, helvetti alkoi! Kuin salama kirkkaalta taivaalta, kasvoilleni alkoi ilmestyä finnejä kuin sieniä sateella! Kuukaudessa minusta tuli hirviö! Ihoni oli pahimmillaan marraskuussa 2011. Minulle tuli acne conglobata, eikä kasvoissani ollut enää normaalia ihoa kuin vähän silmien ympärillä! Kirjaimellisesti, kasvoni olivat yksi suuri mätäpaise, joka muutti kasvojenmuodonkin. Kasvoissani ei ollut enää finnejä, vaan se oli yhtä muhkuraista paisetta, joka välillä räjähteli itsestään ja mätä alkoi valua pitkin kasvoja. Harmittaa, ettei minulla ole kuvaa kasvoistani pahimmillaan, koska kukaan ei luonnollisestikaan voi uskoa kuinka pahalta se näytti! Tässä hieman suuntaa: https://www.google.com/search?q=acne+conglobata&client=firefox-a&hs=hfZ&rls=org.mozilla:fi:official&channel=sb&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=hSbCU8_uM8r-ygPv1YLoAg&ved=0CAgQ_AUoAQ&biw=1280&bih=702
Tosin, tuolla ei näy yksiäkään niin pahoja kasvoja, kuin mitä minulla oli. Kaikki minua hoitaneet ihotautilääkärit sanoivat, etteivät ole nähneet niin pahaa aknea IKINÄ edes miehillä! Kuulin tätä vielä silloinkin, kun iho oli jo paljon paljon parempi, mitä se oli ollut aikaisemmin.

Helvettiä kesti helmikuuhun 2012. Olin lukenut paljon aiheeseen liittyvää materiaalia ja googletellut oireitani. Olin löytänyt itselleni diagnoosin! Minulla oli PCOS ja testosteronilukemat pilvissä! Aknelääkärit eivät ottaneet sitä kuuleviin korviinsa, vaan määräsivät lisää myrkkyjä. Minulla oli aikavälillä syyskuu 2011-helmikuu 2012 yhteensä 5 antibioottikuuria, 2 kortisonikuuria, 3 eri liuosta ulkoisesti ja kokoajan pohjalla myös roaccutan kuuri, annostuksella 30mg/vrk. Silti, mitään ei tapahtunut ihossani. Ei tietenkään, kun vika oli munasarjoissa...

Sain kuunnella paljon "hyviä neuvoja", kuten "Suklaata ja sipsejä kannattaa välttää" -Odotas, viimeksi olen syönyt hmm....12-vuotiaana! Hei kiitos vinkistä!
Tai: "Oletko miettinyt, jos kävisit ihotautilääkärillä?" -Ai? MIKSI? Onks mulla naamassa jotain?!
Ihmiset osaa olla sitten yksinkertaisia... -.-'




Marssin gynekologille ja sanoin, että nyt ultrataan, minulla on PCOS! Lääkäri oletti kai minun olevan luulosairas omatoimilääkäri, mitä he varmasti kuulevat turhautumiseen asti. Tälläkertaa asiakas oli oikeassa. Johan muuttui ääni kellossa, kun hän löysi epänormaalin pahan PCOS:n ja määräsi minut suoraan testosteronipitoisuuksien mittaukseen. Ja lukemathan olivatkin jopa satoja kertoja suositusarvojen yläpuolella! Olin myös lukenut, että Metuja on käytetty PCO:n hoidossa. Monet raskaudesta haaveileville PCO-potilaillekin aloitetaan lapsettomuushoidot ko. lääkkeellä.
Seurasi pari lääkärikäyntiä, ennenkuin pääsin vihdoin lääkärille, joka oli asiaan perehtynyt ja ymmärsi mistä puhutaan. Hänkään tosin ei ollut ajantasalla siitä, millä sitä hoidettaisiin. Lääkäreiden tiedottomuus oli minulle jo tässä vaiheessa tuttua huttua, joten minulla oli ässä hihassa. Olin apteekin kautta (missä ei myöskään tunnettu PCO:ta tai metformiinejen käyttöä) hommannut kopion lääkärit-lehden liitteestä, missä kerrottiin nimenomaan Metformiinin käytöstä PCO:n hoidossa. Siispä KYS:llä (Kuopion yliopistollinen sairaala) kaivoin sen laukustani ja kerroin aiheesta, jolloin lääkäri sanoi käyvänsä vanhemman kollegan puheilla.
HALLELUJAH! "On sitä kuulemma käytetty paljon" ja hän kirjoitti minulle reseptin. Valoa tunnelin päässä.

Iho alkoi paranemaan vauhdilla ja huhtikuuhun 2012 iho oli SILEÄ! Toki iho oli kirjava, kuin tikkurilan värikartta, mutta sen sai meikillä peitettyä. Tätä kesti loppu vuosi, kunnes arvet alkoivat puskea pintaan....
Lääkärin sanojen mukaan iho uusiutui vielä vuoden, joten ihon värikin tulisi tasoittumaan ja aknesta ei olisi enää tietoakaan. Toisin kävi. Vuoden vaihteen tienoilla arpia alkoi puskemaan räjähdysmäisesti, ja ihostani tuli kuoppaiset ja lörähtäneet! Masennuin. Vaikka kuinka vahvana ja reippaana olin aknestani selvinnyt ajattelemalla, että en vain yksinkertaisesti VOI näyttää lopun elämääni hirviöltä, niin nyt tunnelin päässä ei ollut valoa. Arvet EI tulisi katoamaan mihinkään, ja niitä vain puski kokoajan lisää...

Kesään 2013 mennessä iho oli karmea. Se alkoi väkisinkin syömään itsetuntoa. SILTI, osallistuin sovittuihin kauneuskilpailuihin ja olin ihmisten edessä kuoppaihoni kanssa (Suomen huippumissi ja Pitsimissi 2013). Noissa kisoissa en tietenkään sijoittunut. Lavalla minulla ei ollut ongelmaa, olen siellä kuin kotonani, mutta tuomaristohaastattelut toki tökki, kun ajattelin lakkaamatta tuomareiden tuijottavan arpiani.
Se oli pisin kesä ikinä! Välttelin koko kesän aurinkoa, odotin elokuussa toteutuvaa fraxel laseriani. Vietin koko kesän sisällä, suojassa auringolta, enkä päässyt edes rullaluistelemaan. Töissä minua ahdisti seisoa peilin edessä kirkkaissa valoissa, jotka paljastivat KAIKKI arpeni. Parturi-kampaajana minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin seistä peilin edessä päivästä toiseen ja katsoa, kuinka ihoni paheni. Näytin vanhalta ja lörähtäneeltä. 50-vuotiaat asiakkaanikin näyttivät nuoremmilta ja heleäihoisemmilta, kuin minä.

Olin kuitenkin erittäin toiveikas laserin suhteen. Toivoin, jos vihdoin voisin taas katsoa ihmisiä silmiin ilman anteeksipyytelevää tunnetta. Eikä tilannetta helpottanut Missi-puheet, joita ihmiset jaksoivat kylvää Savon Neito-tittelini johdosta, jonka ehdin saamaan syksyllä 2012, kun ihoni oli vielä kaunis. Silloin tunsin olevani vahvempi kuin koskaan, kaiken kokemani jälkeen! Kaikki sormella osoittelut ja kauhistelut siitä, miltä näytin mätänaamani kanssa. 
Edelleenkään vähät välitän, mitä muut minusta, tai tekemisistäni ajattelivat, mutta sillä naamalla oli vaikea myöntää olevansa kauneuskilpailun voittaja. En ole sitä tyyppiä, että moinen nousisi niin sanotusti hattuun, mutta olen kasvanut sen verran entisestä, että osaan sanoa "kiitos", jos joku kehuu minua, enkä enää kiemurtele vaikeana ja vähättelemällä väitä hänen olevan väärässä. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä. Vaikka itsestäni tuntuisikin, että jokin minussa on vinksallaan, se voi silti olla jonkun muun silmissä kaunista. En enää koe kiusaantuneisuutta, jos joku esimerkiksi kehuu silmiäni. Voin kiittää kohteliaisuudesta, vaikken itse ymmärräkään, mitä ihmeellistä niissä on :) 
Minulla on tapana yrittää etsiä asioista aina ne positiiviset puolet, joten tätäkin kokemusta kaikesta kivusta, tuskasta ja rahanmenosta huolimatta pidän vahvistavana ja kasvattavana. Ilman tätä, yrittäisin edelleen olla huomaamaton ja mielipiteitä herättämätön, enkä sen varjolla uskaltaisi tehdä niitä juttuja, joista nautin. Olen oppinut tuntemaan itseni paremmin, ja sen, kuka olen. Kuulen luonteestani paljon hyvää, ja se lämmittää sydäntä enemmän, kuin "kauniit silmät". Kukaan ei ole ulkonäköäni kehumalla saanut minua kyyneliin, mutta ne sanat, miten olen kuullut minua kuvailtavan ihmisenä, sen sijaan ovat.


Lisää PCOS:sta voit lukea täältä: 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Munasarjojen_monirakkulaoireyhtym%C3%A4

http://fi.wikipedia.org/wiki/Munasarjojen_monirakkulaoireyhtym%C3%A4

Lisää tietoa ja keskustelupalstoja/kokemuksia löytyy paljon googlaamalla.

Lisää Fraxel Laserista myöhemmin!
Voimia kaikille kohtalotovereille :)